Suomalainen säästäjä on elänyt pitkään pankkitilin varassa, ja moni kotitalous on pitänyt rahansa mieluummin talletuksissa kuin pörssissä. Kuva on kuitenkin muuttunut nopeasti, sillä osakkeet, rahastot ja osakesäästötilit ovat tulleet tavallisten palkansaajien arkeen. Samaan aikaan puolueet puhuvat yhä enemmän siitä, miten kotimainen omistajuus, yrittäjyys ja investoinnit pitäisi saada liikkeelle.
Vuonna 2026 kysymys ei ole enää vain siitä, kannattaako suomalaisen säästää. Kysymys on siitä, millaista säästämistä valtio haluaa kannustaa, miten sijoitustuottoja verotetaan ja saako yrittäjä pitää kasvun siemenet yrityksessään. Tässä jakolinjat näkyvät selvästi.
Oikeisto korostaa omistamista, työn verotuksen keventämistä ja yritysten kasvun edellytyksiä. Vasemmisto painottaa verotuksen oikeudenmukaisuutta, pääomatulojen tiukempaa kohtelua ja sitä, ettei sijoittaminen saa muodostua suurituloisten veroväyläksi. Keskusta hakee väliin mahtuvaa linjaa, jossa pieni ja keskisuuri yrittäjä nostetaan suuryritysten rinnalle.
Sijoittaminen arkipäiväistyy
Suomalaiset eivät ole enää vain talletuskansaa. Suomen Pankin mukaan kotitalouksien osakesijoitusten arvo nousi vuoden 2025 lopussa kaikkien aikojen korkeimmalle tasolle, 59 miljardiin euroon. Myös rahastosijoitukset kasvoivat ennätyslukemiin, ja niiden arvo oli vuoden 2025 lopussa 53,8 miljardia euroa.
Muutos on iso, koska suomalaisen vaurastumisen perusmalli on ollut pitkään asunto, pankkitili ja varovaisuus. Ruotsissa rahasto- ja osakesäästäminen on ollut laajemmin osa keskiluokan talouskulttuuria, ja Suomessa sama suunta näkyy nyt viiveellä. Euroclear Finlandin mukaan arvo-osuustilien määrä ylitti vuonna 2025 jo 2,5 miljoonan tilin rajan, mikä kertoo sijoittamisen kynnyksen madaltumisesta.
Politiikassa tämä näkyy kahdella tavalla. Ensinnäkin puolueet joutuvat ottamaan kantaa siihen, pitääkö sijoittamista helpottaa vai verottaa nykyistä vahvemmin. Toiseksi ne joutuvat pohtimaan, onko sijoittaja tavallinen kansalainen, varakas omistaja vai molempia yhtä aikaa.
Kokoomus luottaa omistamiseen
Kokoomuksen linja on puolueista selkeimmin omistaja- ja sijoittajamyönteinen. Puolueen talouspoliittisessa ohjelmassa puhutaan kotimaisen omistajuuden vahvistamisesta, omaehtoiseen säästämiseen kannustamisesta ja yritysrahoituksen saatavuuden parantamisesta. Kokoomus on myös esittänyt osakesäästötilin käyttöalan laajentamista, maksimisijoitusrajan poistamista ja vastasyntyneiden osakesäästötiliä.
Tämä sopii hyvin siihen poliittiseen kuvaan, jota Petteri Orpo on rakentanut. Orpon kokoomus näkee talouskasvun syntyvän työstä, yrittämisestä, investoinneista ja siitä, että kotimainen pääoma saadaan liikkeelle. Tavallinen säästäjä nähdään tässä mallissa myös kansankapitalistina, ei vain kuluttajana.
Yrittämiseen kokoomus suhtautuu myönteisesti ja korostaa verotuksen ennakoitavuutta. Puolueen mukaan sääntelyä pitää keventää, lupaprosesseja nopeuttaa ja yritysten TKI-verokannustimia parantaa. Kokoomuksen perusviesti on, että yrityksen pitää voida kasvaa, palkata ja epäonnistua ilman kohtuutonta hallinnollista taakkaa.
Sijoittajan näkökulmasta kokoomuksen linja tarkoittaa ennen kaikkea kannustimia. Puolue ei puhu pääomatulojen kiristämisestä, vaan omistamisen pohjan laajentamisesta. Se tekee kokoomuksesta luontevan vaihtoehdon niille, jotka näkevät säästämisen ja sijoittamisen osana kansallista kasvustrategiaa.
Perussuomalaiset painottaa työtä
Perussuomalaisten talouslinja rakentuu työn, yrittämisen ja verotuksen kohtuullistamisen ympärille. Puolueen hallituspolitiikkaa esittelevällä sivulla todetaan, että suomalainen hyvinvointi syntyy yrittämisestä ja työstä. Samassa yhteydessä puolue korostaa työn ja yrittämisen verotuksen maltillistamista sekä vähennys- ja kikkailuviidakon karsimista.
Riikka Purra on valtiovarainministerinä edustanut linjaa, jossa julkista taloutta sopeutetaan ja veronkorotuksia vältetään. Perussuomalaisten mukaan yhteisöveron lasku 20 prosentista 18 prosenttiin vahvistaa yritysten investointihalukkuutta ja Suomen kilpailukykyä. Puolue nostaa esiin myös pk-yritysten rahoituksen, YEL-järjestelmän korjaamisen ja työn verotuksen alentamisen.
Säästämiseen ja sijoittamiseen perussuomalaiset suhtautuvat vähemmän ohjelmallisesti kuin kokoomus. Puolueen painopiste on tavallisen palkansaajan ostovoimassa, perintöverotuksen keventämisessä ja siinä, ettei verotus rankaise työnteosta. Omistajuus ei ole puolueen viestissä yhtä suuri ideologinen lippu kuin kokoomuksella, mutta sijoittajalle puolue näyttäytyy veronkorotuksia kaihtavana vaihtoehtona.
Tässä linjassa näkyy kaksijakoisuus. Perussuomalaiset haluaa keventää työn ja yrittämisen verotusta, mutta sen talouspuheessa korostuu usein kansallinen etu, teollisuuspolitiikka ja tavallisen suomalaisen asema. Sijoittaminen hyväksytään, kun se liittyy kotimaiseen työhön, perheiden vaurastumiseen ja yritysten kasvuun.
Keskusta puolustaa pk-yrittäjää
Keskusta hakee talouspolitiikassa asemaa hallituksen ja vasemmistopuolueiden välistä. Antti Kaikkonen on arvostellut hallitusta siitä, että pienet ja keskisuuret yritykset jäivät suuryritysten varjoon. Kaikkosen mukaan yhteisöveron alennus ei paikkaa aiempien veronkiristysten haittoja, ja Keskusta veisi yritysverotusta Viron mallin suuntaan.
Tämä on keskustalaisittain kiinnostava avaus. Viron mallissa yritykseen jätettyä voittoa verotetaan kevyemmin, jolloin yritys voi käyttää varoja investointeihin ja kasvuun. Keskustan näkökulmasta tämä palvelisi erityisesti pk-yrityksiä, ei vain suuria pörssiyhtiöitä.
Säästämisen ja sijoittamisen osalta keskusta ei profiloidu samalla tavalla kuin kokoomus tai vasemmistoliitto. Puolueen ajattelussa omistajuus liittyy usein alueiden elinvoimaan, perheyrityksiin, maatiloihin ja paikalliseen yrittämiseen. Sijoittaminen nähdään myönteisenä, kun se luo työtä ja pitää pääoman Suomessa.
Keskustan linja on kevyesti markkinamyönteinen, mutta se ei ole puhdas sijoittajapuolueen linja. Se haluaa kasvua, mutta korostaa samalla tasapainoa, velkaantumisen hillintää ja pienempien toimijoiden asemaa. Tämä tekee keskustasta puolueen, joka puhuu erityisesti niille yrittäjille, joiden arki ei näy pörssikursseissa.
SDP hakee reilua kasvua
SDP:n vuoden 2026 poliittinen ohjelma rakentuu oikeudenmukaisen ja kestävän talouskasvun ympärille. Puolue puhuu hyvinvointivaltion rahoituspohjasta, reilusta työelämästä ja luottamuksesta talouden valuuttana. Antti Lindtman on oppositiojohtajana arvostellut hallituksen talouslinjaa ja painottanut, ettei Suomi nouse vain leikkaamalla.
Sijoittamiseen SDP suhtautuu varovaisen hyväksyvästi, mutta puolueen painopiste on verotuksen oikeudenmukaisuudessa. SDP:n ajattelussa säästäminen on myönteistä, kun se tukee kotitalouksien turvaa ja talouden vakautta. Sen sijaan puolue suhtautuu kriittisesti veropohjaa rapauttaviin aukkoihin ja omistamisen verotuksen keventämiseen tilanteessa, jossa julkiset palvelut ovat paineessa.
Yrittäjyyden kohdalla SDP:n viesti on kaksiosainen. Puolue haluaa kasvua, tuottavuutta ja investointeja, mutta se korostaa samalla työntekijöiden asemaa ja reilua kilpailua. Pieni yritys ei ole SDP:lle vastustaja, mutta yrityspolitiikan pitää puolueen mukaan tukea myös verotuloja, työehtoja ja hyvinvointivaltion rahoitusta.
SDP:n linja sopii säästäjälle, joka kannattaa sijoittamista, mutta hyväksyy tiukemman veropohjan. Puolue ei vastusta vaurastumista sinänsä, vaan haluaa varmistaa, että pääomatulojen, osinkojen ja yritysten verotus ei irtoa liian kauas palkansaajan arjesta.
Vihreät tasapainottaa markkinaa
Vihreiden talouspoliittinen ohjelma on markkinamyönteisempi kuin moni vanha mielikuva antaisi ymmärtää, mutta sen ehdot ovat tiukat. Puolue puhuu taloudesta planeetan rajoissa, työnteon kannustimista, pääomatulojen verotuksen lähentämisestä ansiotuloihin ja osinkoverotuksen uudistamisesta. Sofia Virta on puoluejohtajana kytkenyt talouspuhetta luottamukseen, toivoon ja siihen, ettei maa voi rakentaa uutta apatian keskellä.
Vihreät haluaa tehdä pienistä pääomatuloista verottomia, mutta nostaa pääomatulojen veroastetta ja tuoda sitä lähemmäs ansiotuloja. Osinkoverotuksessa puolue ehdottaa mallia, jossa ensimmäistä 30 000 euroa verotettaisiin pääomatulon tavoin ja ylimenevää osaa ansiotulon tavoin, kun yhteisövero ja henkilöverotus huomioidaan yhdessä. Tämä kertoo, että puolue hyväksyy sijoittamisen, mutta haluaa rajata suurten pääomatulojen veroetuja.
Yrittäjyyden osalta vihreät korostaa selkeyttä, ennakoitavuutta ja pienyrittäjyyden helpottamista. Puolue haluaa madaltaa pienimuotoisen yritystoiminnan byrokratiaa ja mainitsee keinona esimerkiksi arvonlisäveron vähäisen toiminnan alarajan nostamisen. Samalla vihreät suhtautuu pidättyvästi yhteisöverokilpailuun ja haluaa pitää yhteisöveron vähintään 20 prosentissa.
Vihreiden linja on siis yhdistelmä kannustimia ja korjausliikkeitä. Puolue haluaa, että yrittäjä voi aloittaa ja kasvaa, mutta se ei hyväksy veromallia, jossa suurimmat pääomatulot jäävät kevyemmälle kohtelulle kuin palkkatulot.
Vasemmisto kiristäisi omistamisen verotusta
Vasemmistoliitto suhtautuu puolueista kriittisimmin omistamisen verotuksen keventämiseen. Minja Koskela on arvostellut yhteisöveron alentamista ja katsonut, että se hyödyttää erityisesti suurituloisia ja suuryrityksiä. Puolueen linjassa korostuvat veropohjan vahvistaminen, pääomatulojen progressio ja listaamattomien yhtiöiden osinkoverohuojennusten tarkastelu.
Vasemmistoliiton näkökulmasta sijoittaminen ei ole ongelma silloin, kun se on tavallista säästämistä. Ongelma syntyy puolueen mukaan siinä vaiheessa, kun varallisuus kasautuu ja verotus kohtelee pääomatuloja kevyemmin kuin ansiotuloja. Siksi vasemmisto haluaa korjata järjestelmää enemmän kuin kannustaa uuteen sijoittajabuumiin.
Yrittäjyyden kohdalla vasemmistoliitto tekee eron pienyrittäjän ja suuryrityksen välille. Koskela on arvostellut arvonlisäverokiristyksiä pienyrittäjille ja palvelualoille, mutta puolue vastustaa suuryrityksille kohdistuvia veronalennuksia. Tämä antaa vasemmiston yrittäjyyslinjalle sosiaalisen painotuksen: pienyrittäjää voidaan tukea, mutta pääoman verotusta ei pidä keventää ylhäältä.
Säästäjän kannalta vasemmistoliiton linja merkitsee vahvempaa progressiota. Pieni säästäjä tuskin olisi puolueen pääkohde, mutta suuret sijoitustulot, osinkotulot ja varallisuuden verosuunnittelu olisivat.
Jakolinjat näkyvät selvästi
Vuonna 2026 puolueiden suhtautuminen säästämiseen, sijoittamiseen ja yrittämiseen jakautuu ennen kaikkea verotuksen kautta. Kaikki puolueet puhuvat kasvusta, mutta ne tarkoittavat eri asioita. Toisille kasvu syntyy verokannustimista, toisille luottamuksesta, koulutuksesta ja reilummasta veropohjasta.
Yksi listaus tiivistää asetelman:
- Kokoomus kannattaa omistamisen vahvistamista, osakesäästötilin laajentamista ja yrittäjyyden verokannustimia.
- Perussuomalaiset painottaa työn ja yrittämisen verotuksen keventämistä, yhteisöveron laskua ja tavallisen suomalaisen ostovoimaa.
- Keskusta korostaa pk-yrittäjiä, yritykseen jätettyjen voittojen kevyempää verotusta ja alueellista elinvoimaa.
- SDP hyväksyy kasvun ja yrittäjyyden, mutta haluaa sitoa ne reiluun verotukseen ja hyvinvointivaltion rahoitukseen.
- Vihreät kannattaa selkeää yrittäjyyttä ja pieniä pääomatuloja suosivaa mallia, mutta kiristäisi suurten pääomatulojen ja osinkojen verotusta.
- Vasemmistoliitto puolustaa pienyrittäjiä valikoivasti, mutta vastustaa pääoman ja suuryritysten verotuksen keventämistä.
Säästäjän Suomi on siis poliittisesti murroksessa. Pankkitilin rinnalle ovat nousseet rahastot, osakkeet ja osakesäästötilit, mutta puolueet eivät ole yksimielisiä siitä, pitääkö tätä kehitystä vauhdittaa vai ohjata tiukemmin. Yrittäjän kohdalla ero näkyy siinä, nähdäänkö verokevennys kasvun edellytyksenä vai julkisen talouden riskinä.
Lopulta kysymys on samasta asiasta: kuka saa vaurastua, millä ehdoilla ja kuinka suuri osa tuotosta kuuluu yhteiseen kassaan. Siitä suomalainen talouspolitiikka tulee todennäköisesti kiistelemään koko vuoden 2026.
Tietolähteet
Suomen Pankki: Kotitalouksien osakesijoitukset ja rahastosijoitukset vuonna 2025.
Euroclear Finland: Osakeomistamisen kulttuuri vahvistunut Suomessa 2025.
Kokoomus: Talouspoliittinen ohjelma ja omistajuuslinjaukset.
Perussuomalaiset: Talous- ja työllisyyspolitiikka, yhteisövero ja työn verotus.
Keskusta: Antti Kaikkosen lausunto pk-yrityksistä ja Viron veromallista.
SDP: Poliittinen ohjelma 2026 ja oikeudenmukainen talouskasvu.
Vihreät: Talouspoliittinen ohjelma, pääomatulot, osingot ja yrittäjyys.
Vasemmistoliitto: Minja Koskelan lausunto yhteisöveron alentamisesta.
Vihreät: Sofia Virran puoluevaltuustopuhe 25.4.2026.